On huikeaa ajatella, että miten ylipäätään jotkut valokuvat voivat päästä sadan vuoden, jopa ylikin… elinkaareen.
Kun ajattelee mitä kaikkea nämä historiastamme muistuttavat paperi/pahvi lappuset joutuvatkaan kestämään elinikänsä varrella.
Monet valokuvat ovat viettäneet suurimman osan elostaan kenkälaatikossa tai vastaavassa “turvapaikassa” tahi sitten jossakin piirongin laatikossa kaikkien muiden tavaroiden kihnattavana…
Tai sitten, mikä pahinta jonkun kelvottoman muovisivuisen albumin sivuilla, jossa ne ovat sitten tarttuneet kiinni siihen ah… niin huonolaatuiseen muoviin.
Kun lasketaan vielä mukaan kaikki muutot joita monet meistä tekevät, niin oman veronsa nekin kantaa. Jopa niin, että tulee vahingossa heitettyä pois korvaamattomia valokuvia. Näihin kadonneisiin kuviin kun ei auta sitten minkäänlainen tietotekniikka. Kadonnut on kadonnut, ja takaisin ei saada….
Paitsi tietenkin, jos siitä on olemassa negatiivi tallella…..
Olen kuitenkin nähnyt monasti hienosti säilytettyjä valokuvia ns. “visiittikortteja” jopa sadan vuoden takaa ja ovat olleet kuin pakasta otettuja, lähes virheettömiä… ei voi kun ihmetellä. Jos kuvia pidetään hyvin ja säilytetään jos ei nyt konservoivissa museaalisissa olosuhteissa niin kuitenkin huolellisesti ja ajatuksella, niin varmasti entisajan mustavalkoisilla kuvilla on pitkä tulevaisuus vielä edessä.
Kannattaa kuitenkin hyödyntää nykyajan tekniikkaa ja digitoida vanhoja valokuvia, jolloin niistä on monenlaista iloa elämässäsi.